Kasvatus

Ensimmäisenä rotukanina taloon muutti hermeliini naaras Doris, joka on väriltään sinisoopeli. Olin pitkän aikaa halunnut sinisoopelin hermeliinin ja Doris oli juuri se oikea. Ensimmäinen leijonanharjas tuli vasta alkuvuodesta 2005, eikä sekään ollut paperillinen. Takku oli pitkäkarvainen malli, jonka emällä ja isällä oli paperit, mutta Takulle niitä ei koskaan kirjoitettu.  Oikeastaan on Takun syytä, että minuun puri oikea leijonanharjas kärpänen ja innostus pienimuotoiseen kasvatukseen. Ensimmäiset puhdasrotuiset leijonanharjas poikaset syntyivät keväällä 2006. Muutama vuosi tämän jälkeen törmäsin puolivahingossa kääpiöjäniksiin ja sen jälkeen innostus näihin pieniin ja äärettömän puuhakkaisiin otuksiin on vain kasvanut. Nyttemmin olen vähentänyt leijonanharjasten määrää ja keskityn toistaiseksi enemmän näihin verrattomiin jäniksiin. Vaikka kyllähän leijonatkin ovat tulleet jäädäkseen, eivätkä tule varmasti koskaan kanilastani kokonaan häviämään. :)

Ensimmäiset kääpiöjänispoikaset syntyivät loppuvuodesta 2008. Jäniksien kanssa tuntuu nyt tavoitteeksi muodostuvan luonne ja väri. Olen täysin ihastunut ruskeaan väriin ja tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada aikaiseksi ruskeita poikasia. Parhaillaan jänisten värikirjo vaan tuntuu olevan ihan kaikkea muuta ja poikasia tulee varmasti syntymään väreissä ruskeasoopeli, musta, valkoinen ps ja luonnonharmaa. Myös kuviot otter ja white voivat olla mahdollisia. Pidän jäniksistä niiden tempperamenttisyyden takia, mutta tykkäisin myös hieman enemmän lemmikiksi soveltuvista jäniksistä. Omat naaraani ovat melko sähäköitä ja toivon kovasti että urokseni Emil saisi tasattua hieman poikasten luonnetta. Emil tuntuu olevan aikalailla erilainen persoona kuin muut jänikseni tai ainakin sillä on luonne täysin kohdallaan. Emilin poika Aatsinki on ainakin jotain perinyt isältään, sillä myös tämä uros on painonsa arvosta ehtaa kultaa.

Kääpiöjänisten ohella kasvatan hyvin pienimuotoisesti leijonanharjaksia pääasiassa valkoisena sinisilmänä, mutta niin sanotusti sivutuotteena syntyy aivan äärettömän suloisen värisiä wienerkirjavia poikasia. Wienerkirjavat ovat pikkuhiljaa suosikkilistallani voittamassa jopa valkoisen sinisilmän, sen verran kirjavia pikkunaperoita on tullut nähtyä poikueissa. Ensimmäinen valkoinen ss leijonanharjakseni oli Solen's Vit Choklad joka kuoli yllättäen keväällä 2008. Lumppari esiintyy nykyisten valkoisten ss leijonieni suvussa lähestulkoon jokaisella. Vuonna 2006 kanilaan muutti vahvistukseksi toinen valkoinen ss naaras Liljankukka ja myöhemmin samana vuonna kotiin jäi Lillin valkoinen ss naaras poikanen Ladezta. Tessan ensimmäiseen poikueeseen syntyikin oikea "helmi", valkoinen ss uros Out of Spirits, jonka isänä oli helmikuussa 2007 Ruotsista hakemani valkoinen ss Sockertopp. Spirit oli vuoden 2007 Galassa VSP leijona ja Paras nuori leijona pistein 94 sekä tammikuussa 2008 Forssassa ROP leijona ja saaden myös ensimmäisen sertinsä pistein 95. Kasvattajana olin äärettömän yllättynyt ja onnellinen huomatessani, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Pienimuotoisen kasvatukseni perustana on se, että syntyisi terveitä pikkupupuja, jotka ovat luonteensa puolesta ihanteellisia lemmikkejä. Näyttelytasoisuus tulee siellä listan pohjimmaisena mukaan.


Näyttelyissä pärjänneitä kasvattejani:

Vilja PET: 93,5p. KUMA
Pankkirosvo PET: 93,5p.
Hwenta PET: 92,5p. Lupaavin pet-nuori
Hwesta PET: 92,5p.
Indiana PET: 93,5p. KUMA Yleisön suosikki
Jaldon PET: 93p. Assistentin suosikki
Khajila B 91p. A: 91,5p.
Lalaith PET: 92,5p.
Ladezta PET: 94p. , 93,5p. KUMA
Manna PET: 92p.
Nyytti PET: 92p.
O-poikueen valkoiset ss urokset M-luokka 92p.
Opal Eyed Wanderer PET: 93p. Tuomarin suosikki
Out of Spirits UML: B 95p. SERTI, KUMA ja ROP, 94p. KUMA, Paras nuori leijonanharjas ja VSP-leijona
PET: 94,5p. PPK1, PPK5
Oliver Drummant PET: 91p.
Qubino A: 91p.
Zakai PET: 93,5p.
Zinnia UML: B 94,5p. KUMA, 94p. KUMA  PET: 93p.
Ålivia UML: B 94,5p. KUMA VSP  PET: 92p.
Ååsa UML: B 94p. KUMA